Metsän ja pellon rajamailla asustaa siis tämä pienoinen hiiri.
Tyynynä ja peittonaan tyttäreni Elinan joskus muutama vuosi sitten tekemät mallitilkkuneulomukset.
Täällä hiirulaisen on hyvä asustaa leppoisaa ja rauhallista elämää.
tiistai 2. helmikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
*click*
*click*
Mä jo ehdinkin odottelemaan, että koska tuo suloinen hiirulainen saa katon pienen päänsä päälle. Suloinen pesä!
VastaaPoista